Hmm, viime viikko oli niin syvältä, että meinasi jo usko loppua. Vangin puolison elämä on yhtä ylä-ja alamäkeä. Kivasti vuorottelevat kaiken aikaa. Sitä kompuroi vastoinkäymisten juurakkoon ja juuri kun on päässyt jaloilleen, Äiti Elämä vetää maton jalkojen alta. Sitä joko antaa periksi tai nousee ylös.

Vankila on asioinnin kannalta hankala laitos, niin vangeille kuin meille ulkopuolisillekin. Vangit joutuvat "laputtamaan" kaikki pyyntönsä eli asiat hoidetaan vanhanaikaisesti paperilla.

Tämä on ensimmäinen julkinen kirjoitukseni. Jos ei lasketa niitä muutamaa runoa, jotka joskus vuosia sitten nimettömänä julkaisin netissä. Toivottavasti ne ovat hautautuneet hyvin syvälle bittiavaruuteen... Facebookissa en tykkää jakaa omia asioitani, en varsinkaan kovin henkilökohtaisia, joten on aika iso harppaus minulle, että päätin aloittaa...