Vangin vaimon Blogi / Syksyä ilmassa

06.08.2019

Syksy on jotenkin mystistä aikaa. Tavallaan se on kaikkein ikävin vuodenaika, koska kesä on takana ja seuraavaan lämpimään jaksoon on hirveän pitkä aika. Edessä on pimeä, kylmä talvi, sateet, viima ja kerrospukeutuminen. Kuitenkin syksy saa ainakin minussa aikaan jonkinlaisen innovaatio- ja motivaatiopuuskan. Tekee mieli tehdä käsitöitä, luoda jotain, liikkua muuttuvassa luonnossa, ottaa kuppi kuumaa ja istua viltin alla katsellen pimenevää iltaa. Siis nythän on vielä kesä (vaikkei siltä näissä lämpötiloissa tunnukaan) ja menee hetki aikaa ennen kuin luonto pudottaa vihreän viittansa maahan, mutta minä olen jo henkisesti siirtynyt syksyyn.

Luonnon muuttumista katsellessa ajatukset väkisinkin kääntyvät syvällisiksi. Olen pohdiskelevaa tyyppiä muutenkin, joten syksyisin sitä syöksyy niin syvälle itseensä ja maailman menoon, että on ihme, että sieltä syvyyksistä pääsee poiskin. On ajoittain ahdistavaa huomata, kuinka katoavaa kaikki on. Lehdet tippuvat ja luonto muuttuu rumaksi ja harmaaksi. Samoin käy välillä elämässäkin; se muuttuu harmaaksi ja epämiellyttäväksi. Luonnon kiertokulkua ajatellessa kuitenkin mieli rauhoittuu, koska eivät puutkaan kuole siihen, että ne vuosi toisensa jälkeen menettävät lehtensä ja seisovat paikallaan myrskytuulen riepotellessa niiden oksia. Tuuli tyyntyy aikanaan, lumet sulavat ja tulee uusi kevät ja uudet lehdet. (Kunpa tämän muistaisi sitten räntäsateessakin.)

Juuri siksi syksy on niin ihana vuodenaika, koska vielä on merkkejä menneestä kesästä ja kuitenkin enteitä tulevasta talvesta. Syksy muistuttaa ihmistä, että elämä kulkee eteenpäin eikä taaksepäin.

Kiireisen kesän jälkeen sekä näiden pohdintojen myötä toivotan kaikille lukijoille lämmintä syksyä ja etenkin kaikille vankien omaisille voimia kovaan arkeen!


Vangin vaimon Blogi

-Johanna