Vangin vaimon Blogi / Maaninen minä

03.03.2019

Useimmiten perhetapaamisen (alias valvomaton tapaaminen) lähestyessä huomaan energiatasoni nousevan, innostuneen ja luovan mielentilan kasvavan ja muutenkin tunnen voivani paremmin - joskus tunnen itseni jopa yli-ihmiseksi, jolle kaikki on mahdollista.

Siinä maanisuuden hullunmyllyssä

  • siivoaa asunnon lattiasta kattoon
  • tekee töitä 50% enemmän 110% teholla
  • muistaa perhettä, ystäviä, naapureita ja tuntemattomia hyvillä teoilla ja sanoilla
  • laittaa sisustuksen uuteen uskoon
  • järjestelee paperit kansioihin
  • lajittelee joka ikisen roskan ja vie ne keräyspisteeseen, matkalla poimii toisten heittämiä roskia ja vie nekin oikeisiin keräyskontteihin, ja lisäksi siivoaa taloyhtiön roskakatoksen, jossa joku on työntänyt pahvilaatikoita sekajätteeseen ja jättänyt maahan sitä sun tätä
  • ostelee tavaroita, jotka on ihan pakko saada (tuiki tarpeettomia yleensä)
  • kanavasurffailee iltaisin (mitään ei tule katsottua alusta loppuun, koska toisilla kanavilla on yhtä aikaa menossa tosi kiinnostavia ohjelmia)
  • aloittaa neulomaan taas uusia villasukkia, joista ainoastaan toinen tulee koskaan valmiiksi
  • saa päähänsä hirveästi uusia ideoita, joilla voisi tienata lisää rahaa tai ihan vaan saada itselle mielekästä tekemistä (nämä ideat usein kariutuvat siksi, että motivaation jälleen laskettua normaalille tasolleen, eivät ideat enää kuulostakaan niin superhyviltä)

Tässä oudossa ylettömän energisessä mielentilassa tulee päivässä tehtyä enemmän kuin normaalisti viikossa. Ja usein vielä vähintäänkin kolmea asiaa yhtä aikaa. Ei sitä autuutta kuitenkaan kauan kestä; mielentila laskee kuin lehmänhäntä samalla sekunnilla, kun vankilan portti takana naksahtaa kiinni. Siitä tietää, että luvassa on jälleen harmaata arkea ja pitkä odotus seuraavaan tapaamiseen. Voitte kuvitella, minkälainen multitaskauksen hurrikaani on käynnissä iltamyöhälle saakka ihan viimeisenä päivänä ennen tapaamista saadakseni kaiken hyödyn irti motivaationpuuskasta - vaikka tiedän, että täytyisi käydä aikaisin nukkumaan, jotta jaksan herätä keskellä yötä matkustamaan 4,5 tuntia vankilalle.

Nyt takaisin imurin varteen, toiseen käteen tiskiharja, välillä kauppalistan suunnittelua ja tuli tosiaan luvattua käydä tarkistamassa vanhempien postilaatikko heidän reissunsa aikana.

Touhukasta viikkoa kaikille muillekin!


Vangin vaimon Blogi

-Johanna