Vangin vaimon Blogi / Lähtöruudussa tuskaileville

25.09.2019

Siitä on nyt reilu vuosi, kun mieheni siirrettiin Mikkelin vankilasta Sukevalle ja vankeutta on yhteensä takana reilut 2,5 vuotta. Ensimmäisestä päivästä tuntuu olevan ikuisuus! Kylläpä aika rientää ja se on huojentavaa huomata. Alussa tuntui, että tuomion pituus on käsittämättömän pitkä eikä aika tuntunut kuluvan mihinkään. Emmehän vieläkään tiedä päivää, jolloin mieheni vapautuu, koska sellaista päivämäärää ei elinkautisvangeille anneta, mutta jokainen päivä on kuitenkin yksi päivä lähempänä vapautta.

Kun vankeus astuu elämääsi läheisen kautta, älä jää yksin. Omasta kokemuksesta tiedän sen olevan valtava shokki ja koko maailma tuntuu romahtavan. Joskus vankeus voi olla odotettavissa, mutta kyllä elämä silti muuttuu kertaheitolla, kun vangitsemispäivä tulee eteen. Ei siihen oikeasti voi valmistautua. Toisen lähtö sattuu ja kaikki muuttuu. Silloin, kun vangitseminen tapahtuu yllättäen eikä ole mitään käsitystä tutkintavankeudesta, vankiloista ja kaiken maailman käytännöistä näihin liittyen, yksin voi olla aika vaikea saada arki pysymään raiteillaan, kun tuntee jääneensä tyhjän päälle ja huoli läheisestä on valtava. Netistä löytää paljon tietoa, mutta aihe jo itsessään on niin voimia vievä, että voi olla vaikeaa keksiä, mistä aloittaa. Mitä nopeammin apua hankkii, sen paremmin saa pidettyä itsensä koossa ja pystyy olemaan myös vankeuteen astuvan läheisensä tukena. Vankeuteen liittyy usein häpeää ja saattaa olla vaikeaa pyytää apua, saati edes kertoa kenellekään, että läheinen on joutunut vankilaan. Omasta kokemuksesta tiedän senkin, että pienellä paikkakunnalla tahtoisi haudata päänsä hiekkaan ja kadota. Painetta tulee joka suunnalta.

Olen varmasti aiemminkin maininnut vertaistuen merkityksen, mutta en voi liikaa korostaa sitä, kuinka suuri apu siitä oikeasti on varsinkin vankeuden alkuvaiheessa. Onneksi on olemassa helposti lähestyttäviä tahoja, kuten VAO ry. Facebookissa on VAO ry:n suljetut ryhmät vankien omaisille sekä puolisoille. Ryhmässä on turvallista jutella, kysellä ja purkaa ahdistusta toisten samassa tilanteessa olevien kanssa. VAO ry järjestää myös mm. tapahtumia vankien omaisille ja joissakin kaupungeissa kokoontuu vertaistukiryhmiäkin. On mahdollista saada myös oma tukihenkilö, jonka kanssa voi viestitellä, soitella, tavata ja jolle voi itkeä ja purkaa vaikkapa mahdollista ärtymystä läheisen töppäilystä. Tukihenkilöltä saa myös neuvoja käytännön asioihin liittyen. On äärettömän helpottavaa, kun ei tarvitse pelätä tuomitsemista ja kauhistelua, vaan voi puhua asioista suoraan. En tiedä, missä olisin ilman niitä ihmisiä, joiden kanssa on voinut puolin ja toisin jakaa ajatuksia, kokemuksia ja tuntemuksia. Missään elämän kriisissä ei kukaan voi auttaa paremmin, kuin sellainen henkilö, joka on käynyt itse läpi saman. Kokemusasiantuntijuus on mielestäni niin korvaamattoman arvokasta, että siihen pitäisi yhteiskunnassa panostaa ylipäätänsä enemmän.

Lohdutuksen sanoina niille, joilla läheisen vankeustuomio on vasta alkuvaiheessa: aika helpottaa tuskaa ja uudenlaiseen elämäntilanteeseen sopeutuu ennen pitkää. Ja muistuttaisin vielä, ettet ole yksin; meitä on tuhansia ja me ymmärrämme, mitä käyt läpi elämässäsi juuri nyt, ja monet meistä ovat valmiita jakamaan kokemuksia ja antamaan tukemme, vaikkei kukaan muu tilannettasi hyväksyisikään.


Vangin vaimon Blogi

-Johanna