Vangin vaimon Blogi / Rikolliset mielet

04.11.2019

YLEllä alkoi ohjelma "Rikollinen mieli", jonka kaikki jaksot löytyvät jo YLE Areenasta. Olen itse katsonut vasta ensimmäisen jakson, mutta haluan heti alkuunsa antaa kiitosta YLElle ajankohtaisesta aihevalinnasta! Ensinnäkin, vankeudesta ja vangeista puhutaan edelleen aivan liian vähän, vaikka aika ajoin aihe käykin otsikoissa. Nykyisiä ja ex-vankeja kulkee joukossamme kuitenkin varmaan useita tuhansia, joten olisi syytä kiinnittää aiheeseen enemmän huomiota. Se, että joku tekee rikoksen ja hänet vangitaan, ei tarkoita, että tämä ihminen katoaa yhteiskunnasta. Hetkeksi tavallaan katoaakin kyllä, mutta palaa yhteiskuntaan rangaistuksen kärsittyään. Se, mitä kaikkea tämä ihminen kohtaa, kun vankilatuomio on takana, on toinen tuomio, joka saattaa kestää elämän loppuun asti, koska leima otsassa on kirkas kuin halogeenilamppu. Me kanssaihmiset teemme ex-vangin elämästä joko siedettävää tai mahdotonta.

Ymmärrän, että monen mielestä on vaikeaa käsittää, miksi vankilassa istuneelle edes pitäisi antaa mahdollisuus. Hehän ovat rikkoneet yhteisiä normeja vastaan eivätkä ole välittäneet yhteisestä hyvästä. Ja miten kohdata vapaalla kulkeva henkirikoksen tehnyt ihminen? Väittäisin, että ihmisten vastustus juontaa juurensa tuntemattoman pelosta. Emmehän me oikeastaan tunne vastaantulevista ihmisistä kuin pienen prosentin. Kuinka monella heistä on pahoja ajatuksia? Kuinka moni heistä aikoo toteuttaa ne? Kuinka moni on jo toteuttanut ne? Kuinka moni on kantanut vastuun teoistaan? Vankilatuomion nimenomainen tarkoitus on kantaa vastuu teostaan, jota on ehkä kuitenkin mahdotonta hyvittää millään keinoin. Eikö silti ole väärin, että ihminen joutuu koko loppuelämänsä kärsimään seurauksia teostaan, jolle ei voi muuta tehdä kuin katua? Voin puhua vain omasta puolestani, mutta minun miehenikin on ihan tavallinen mies. Ennen rikosta hän opiskeli, teki kotitöitä, ulkoilutti koiraa, harrasti liikuntaa, oli rakastava kumppani ja läheinen perheenjäsen. Hän on edelleen tätä kaikkea, vaikkei enää pääsekään siivoamaan kotia tai lenkille koiran kanssa. Ei se ihminen katoa, vaikka hän tekikin peruuttamattoman rikoksen. Toivoisin, että hänen vapautuessaan ihmiset muistaisivat sen, kuka hän on, sen sijaan, että peilaavat kaikkea rikoksen kautta

Ei ihmistä voi loppuelämäksi lokeroida tietynlaiseksi. Joka ikinen meistä voi muuttua - ja muuttuukin - ihmisenä suuntaan tai toiseen erilaisten vaikuttimien ja olosuhteiden seurauksena. Jos pelkäisimme jokaista vastaantulevaa, voisi sanoa "heipat" omalle mielenterveydelle. Voin jälleen puhua vain omasta puolestani, mutta minusta olisi hienoa asua yhteiskunnassa, jossa autettaisiin ex-vankeja ja avolaitosvankeja pääsemään takaisin kiinni normaalielämään. Se olisi meidän kaikkien etu. Miten paljon voisi muuttua sen yhden ihmisen elämässä ja samalla monen muun elämässä, jos vastaanotto olisi edes hieman neutraalimpi?

Ja suosittelen katsomaan sitä YLEn sarjaa; ihan jo vaikka sen vuoksi, että näkee millaista vankilassa on. Ei sen kuuluisi olla mikään tabu. 

-Johanna-