Blogi Vangin vaimo / Jouluna ikävä täyttää sydämen

27.11.2019

Joulu lähenee kovaa vauhtia ja sama toive valtaa sydämen yhä vahvemmin vuosi toisensa jälkeen. Odotan niin kovasti miestäni jouluksi kotiin, että kun se jonain jouluna toteutuukin, ehkä sekoan onnesta. Toiveet ja onnea tuovat asiat ovat nykyään niin arkisen pieniä juttuja, että ihmettelen, miksi ennen tarvitsin kaiken maailman roinaa ympärilleni onnea tuomaan. En tajunnut, että ympärilläni olevat ihmiset ovat todellisuudessa se ainoa asia, mitä tarvitsen. Niinhän se valitettavan usein menee, että asian tärkeyden ymmärtää vasta sen menetettyään. Pidin itsestäänselvyytenä, että tottakai mieheni on rinnallani koko elämäni ajan aina ja kaikessa. Nyt on menossa kolmas joulu ilman miestäni. Tiedän, että selviän tästäkin, mutta ikävä on kova.

Vaikken ole sellainen jouluihminen, joka alkaa jo kesän lopulla suunnitella joulua, en voi välttyä joulua edeltäviltä kuukausilta, jolloin muut ihmiset alkavat valmistautua tunnelmointiin, virittäytyvät ihanaan rauhoittumisen aikaan, joka on omistettu läheisille. TV, lehdet, kaupat, kaupungit, pihat - joka paikka on täynnä joulun odotusta. Sitä vierestä katsoen ja kuunnellen, ikävä omassa sisimmässäni vahvistuu joulua kohden valtavaksi. Joulu on onneksi vain kerran vuodessa. Yritän keskittyä tänä joulunakin niihin ihmisiin, jotka ovat lähelläni, ja mies on hengessä mukana sydämessäni. <3

- Johanna