Vangin vaimon Blogi / Fuck you future!

15.10.2018

Hmm, viime viikko oli niin syvältä, että meinasi jo usko loppua. Vangin puolison elämä on yhtä ylä-ja alamäkeä. Kivasti vuorottelevat kaiken aikaa. Sitä kompuroi vastoinkäymisten juurakkoon ja juuri kun on päässyt jaloilleen, Äiti Elämä vetää maton jalkojen alta. Sitä joko antaa periksi tai nousee ylös. 

Yleensä saan tuosta pohjakosketuksesta vain lisää virtaa käydä entistä aggressiivisemmin elämän kimppuun, mutta viime viikolla en uskonut enää jaksavani edes nousta sängystä, puhumattakaan että olisin uskonut enää koskaan nauravani, itkeväni tai ylipäänsä tuntevani yhtään mitään. EN.TUNTENUT.MITÄÄN. Se oli uutta. Kaiken olin jo kuvitellut tämän vankeuskuvion myötä kokeneeni tunteiden osalta, mutta elämä se aina osaa yllättää. Ehkä se oli universumin muistutus, ettei voi jäädä makaamaan laakereilleen, ei saa jäädä vellomaan epätoivoon. 

Huolimatta siitä, että rakas puoliso istuu kiven sisässä, ei se toinen puolisko täällä vapaudessa voi lopettaa elämistä. Elämä jatkuu, halusi tai ei. Ja on aika todennäköistä, että puolison vapautuessa elämä ei tosiaankaan jatku siitä, mihin se jäi vankeuden alkaessa, vaan se vain jatkuu vapautumisen hetkestä eteen päin. Siksi on elettävä nykyhetkessä. Ei eilisessä, ei huomisessa, vaan nyt. Helppo sanoa, vaikea toteuttaa. Puhun omasta puolestani. Olen tavannut sellaisia äärettömän vahvoilta vaikuttavia tyyppejä, jotka ovat oppineet soljumaan läpi elämän virran sen kummemmin takertumatta kivikkoihin. Sanon suoraan, että kadehdin heitä.

Olen harkinnut joogaamisen aloittamista uudelleen. Ja tahtoisin oppia meditoimaan, että edes joskus saisi tauon omilta ajatuksiltaan. Siitä olisi mieletön apu. Monestikohan olen kirjastosta lainannut elämäntaito-oppaita, joogakirjallisuutta ja meditoinnin mestareiden sekä uusinajattelijoiden kirjallisuuttaa? Monesti. Kyllä niistä aina jotain tarttuu mukaan, mutta meditointi on jotain, mitä on vaikea oppia. Eikä sitä todellakaan opita kirjoja lukemalla. Sitä pitää harjoitella, se pitää sisäistää. Ehkä tässä ajelehtimisen lomassa siinä olisi minulle sopiva haaste. Ja lisähaasteeksi asetan itselleni sen, että etsin ja löydän jälleen sen hillittömän elämänhalun ja luottamuksen kaiken järjestymiseen.

Joten, fuck you future, minä elän nyt.


Vangin vaimon Blogi

-Johanna