Elinkautinen äitiys / Viimeinen mammutti

09.04.2019

Aikoinaan oli kamalan helppoa. Menet ystäviesi kanssa harrastamaan ja sitten puhutte niistä harrastuksen tuomista iloista ja pettymyksistä. Sitten sinusta tulee vangin äiti ja syrjäydyt. Miksi? Siksi, koska ihmiset eivät puhu samaa kieltä kuin sinä.Voisin verrata tilannetta siihen, että hiekkalaatikolla kaikki vaihtavat ajatuksiaan siitä, että minkä värinen kakka elmeriltä tuli ja kaikki muut äidit nyökkäilevät, mutta itse vaikenet, koska joosepilta tuli ruskea kakka....Olet niin out!!!
Eli otappa äidin kanssa keskusteluun lapsesi tilanne nyt, kun oletkin vangin äiti:"Onko sulla lapsia?""Joo on, yksi.""No mites sil menee elämä?"Ööö... "Joo, tota se on jo omillaan, en oo kauheesti yhteydessä ..."
Ja sitten saat piiiiitkän kertomuksen siitä, "kuinka se elmerinkin kakka muuttuikin vuosien varrella kans ruskeeksi kaikkien vastoinkäymisten kautta ja kuinka ollaan niin the best, koska mehän löydettiin se virhe sit kuitenkin. (Ehkä se salaisuus oli ruokavalio; gluteeniton, maidoton, sokeriton, munaton, majuton, hajuton, väritön, whatever...)
Meillähän sitä virhettä ei vaan löydy ei ruokavaliosta eikä isän viransijaisuudesta jonka sai silloin ja silloin, vaan jooseppi on aina ja ikuisesti hän, jolle ei löydy parannuskeinoa. "Härreguudendooo" sanois muut äitit hiekkalaatikolla.
Onneksi noista hiekkalaatikkoajoista on jo muutama vuosi ja osaan tarkastella omaa elämääni sellaisen perspektiivin kautta, joka ei enää leimaa minua. Osaan siis käsitellä tämän minua kohtaavan vankeuden muullakin sektorilla kuin elmeri/ jooseppi -tasolla. Joskus tekisi mieli sanoa muille äideille, jotka vielä istuvat hiekkalaatikolla, että kyllä "Siperia opettaa", "Mä niin tiedän mitä saattaa tulla eteen." Mutta mä en sano, koska jokaisen on löydettävä se oma polkunsa. Eikä kaikkien kakka muutukkaan ruskeaksi... Vaikka me kuinka paljon sitä äidin maitoa eli elämän eliksiiriä jälkikasvuumme tungettiin...
Jokainen ihminen voisi ajatella tilannetta, jossa oma lapsesi mahdollisesti tekisi rikoksen. Vaikka se kuinka absurdi ajatus olisikin, niin valitettavasti niin voi käydä meille kelle tahansa.... Meillä aikuisten hiekkalaatikolla, eli työpaikalla katoaa välillä asiakkaiden vaatteita, jolloin meidän miespuolisilla työntekijöillä on aina ajatus, että "so what??? "Miksi minunkaan pitäisi omasta asiastani järkyttyä?" Niin... miksi en voisi olla "so what???"Mä lähdin tänään harrastamaan. Tapasin ystäviäni ja harrastuksen lomassa, sopivassa saumassa sanoin sanottavani!!! Päästin sen ulos suustani ja "so what!!!" Tämä onkin oikeiden ystävien punnituspiste :-)
Ei mennä enää hiekkalaatikolle vertailemaan, jokainen äiti on paras äiti mitä maa päällään kantaa ja edelleen olen sitä mieltä että happimaski ensin itselle ja sitten vasta lapselle!!!!!
Harrastetaan mamat <3


Elinkautinen äitiys Blogi

-Taina