Elinkautinen äitiys / Lomat on lusittu!

10.07.2019

Ai että mä inhoan tuota sanontaa, että loma muka lusitaan. Sekin on taas sellaisen ihmisen keksintö, jolla ei ole lusimisesta hajuakaan! Ja jos jollekkin loma oikeasti on piinaa tai tuntuu lusimiselta, miksi edes pitää lomia??? Menis sitten takaisin töihin "lusimaan" jos joku kokee sen niin suurena nautintona, että lomaa pitää kutsua lusimiseksi. Itse ajattelen, että työ on ihmisen pakollinen perkele, jota on pakko tehdä, jotta saa korvauksen menetetystä vapaa-ajasta. Eli oman elämänsä elämisestä!!!

Minulla ei nyt sitten oikeeta lomaa oikein ollutkaan, koska noudatin kirjaimellisesti omaa neuvoani: "Muuta jotain!" Irtisanoin itseni vakituisesta työpaikastani ja koska uusi työ alkaa vasta elokuussa, sainkin semmoisen ylläri-pylläri 6 vkon loman. Ja koska tämä ei ollut kauhean suunniteltu tämä tämmöinen loma, niin olen keskittynyt tekemään lisää töitä! Keikkatöitä minun alallani on tarjolla niin paljon, että saan joka päivä helposti 14h täyteen. Niihin väleihin sitten omat harrastukseni, joiden parissa olen todella viettänyt nyt kesällä aikaa. Ja nauttinut elämästä täysin rinnoin! Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että nyt mä elän, teen omia valintoja ja vaikutan omaan elämääni. Tämmöistä tunnetta ei ole ollutkaan mies (nais) muistiin!

Ja koska nyt teen muutaman viikon vielä keikkaduunia, olen voinut vaikuttaa omiin työaikoihini. Pääsinkin sitten viime viikonoppuna käväisemään taas Sukevalla moikkaamassa mun kirjekaveria. Koko viikonlopunhan se vie kun ajat ympäri Suomen, mutta oli se sen väärti. Saatiin jopa sellainen myönnytys, että lauantain pleksitapaaminen oli vain sen 45 minuuttia, mutta sunnuntaina saatiin 1h 45 min!!! Eli aikamoinen myönnytys Sukevalta, kun kuullut, että jopa "saavutettuja etuja" kuten perhetapaamisia tai Skype-tapaamisia on evätty hyvinkin mielivaltaisesti. Nyt jäämme jännityksellä odottamaan, oiskohan meilläkin mahdollisuus tämmöiseen perhetapaamiseen, kun ekan kerran jälkeen kysyttäessä asiaa meille kerrottiin, että "pleksitapaamisia tulisi olla takana ensin tarpeeksi monta!". Niin mikä on tarpeeksi monta? On kauhean diktatuurimaista jättää asia leijumaan epämääräisesti, jotta sen voi jossain vaiheessa kumota. Kun mitään ei ole kirjoitettu auki ohjenuoraksi, niin vankilat voivat hyvinkin mielivaltaisesti päättää itse, kuka saa ja mitä saa.

Sörkassa järkättiin kesäkuun viimeisenä viikonloppuna Voimamies-kisat. Ihanaa kun löytyy ihmisiä puuhaamaan ja organisoimaan vangeille ohjelmaa, joka on mielekästä! Harmi vaan, että vangeille annettiin kyllä mahdollisuus osallistua kilpailuun, mutta ei mahdollisuutta mennä katsomaan. Eli jos olet kukkakeppi- tyyppiä, tuskin haluat mennä kokeilemaan onneasi budy-buildereitten rinnalle, jossa lähtötaso kuitenkin on "rekan vetäminen". Se harmitti siellä, koska lapseni treenaa nyt paljon ja olisi ollut kiinnostunut seuraamaan suorituksia. Mutta koska ei itse vielä osallistunut, niin seuraaminen ei ollut mahdollista. Ymmärrän kyllä, että kaikenlainen joukkohäppeninki saattaa altistaa järjestyshäiriöille, mutta miksi ei tämmöistä voisi käyttää porkkanana niille vangeille, joilla ei ole käytöshäiriömerkintöjä? Noh, niin kankea on vielä Rise, että esim kun Sukevalla yksi osasto häröili, koko vankila suljettiin yhdeksi viikonlopuksi. Kaikki koppihoitoon, vaikka vankilat on rakennettu niin, että jokaisen osaston pystyy tarvittaessa sulkemaan. Tämä jos joku on mielivaltaista puuhaa ja aiheuttaa lisää kitkaa ja järjestyshäiriöitä vankien keskuudessa. Kun yksi mogaa, kaikkia rangaistaan. Todella aataminaikainen ajattelutapa...

Mutta täytyy kyllä sanoa, että vaikka mulla menee nyt älyttömän hyvin, joudun vähintään kerran viikossa lukemaan omat blogi-tekstini läpi muistuttaakseni itseäni siitä, että "Sä jaksat kyllä, katso minkä polun olet jo kulkenut!" Eli jos joku muu ihminen saa kirjoituksistani voimaa, se on ollut tavoitteeni, koska minua itseäni oma tekstini on auttanut aivan valtavasti!!!

!Elämä jatkuu, lusimisesta huolimatta. Ja pääasia on, että me omaiset emme tee omasta elämästämme yhtä lusimista. Voiko onnellisempaa vankia olla, kun hän tietää, että siviilissä on äiti, omainen, ystävä, jolla asiat on hyvin ja jonka elämä on sellaisella mallilla, että jaksaa kannatella myös vangin läpi tämän tuomion!!!

Kesä jatkuu vielä!!!! Nauttikaahan!!!!


Elinkautinen äitiys Blogi

-Taina