Elinkautinen äitiys / Itsekriittisyys vai itsemyötätunto

16.03.2019

Itsekriittisyys:
Se, mikä meidän omaisten on joskus vaikea ymmärtää on se, että lapsi on ihan itse valinnut sen polun jota kulkee... Heitä ei vaan pysty rakastamaan sille polulle takaisin jota minä haluaisin, koska se polku on heidän, ei enää minun.
Me kannamme tuskaa mukanamme itsekriittisyyden takia. Miksi? Miksi syytämme itseämme? Kun kasvatus meni pieleen? Annoinko tarpeeksi rakkautta? Olinko tarpeeksi läsnä? Miksi mun oli pakko olla yksityisyrittäjä? Miksi minun menneisyyden virheet heijastuivat varmast lapseeni? Syytöksiä syytöksien perään...
Yksinhuoltajana sain vielä etävanhemman syytökset : Lapsihan on ollut sinun hoidossasi, miksi ihmeessä kävi näin? Niin, ehkä näin ei olisi käynyt jos toinen vanhemmista olisi ollut paikalla perheessä. Aina on varaa syyttää toista. Etsiä syyllisiä. Niin mäkin haluaisin tehdä; löytää syyllisen ja sen olen löytänyt!!! Itsekriittisyyteen kuuluu se, että syyttää aina itseään....MINÄ! Oman itseni pahin vihollinen!

Itsemyötätunto:
Nyt lähes viiden vuoden jälkeen olen jo melko hyvällä polulla. Ymmärrän itsemyötätunnon käsitteen, mutten osaa sitä vielä toteuttaa. Enkä antaa teille neuvoja. Kävin kolmisen viikkoa sitten Espoon seurakunnan pastori Emriikka Salosen luona juttelemassa ja hetkeksi mulla olikin rauha, tunsin jopa itsemyötätuntoa! Jotenkin hauskaa oli se, etten edes tiennyt miksi menin tapaamaan Emriikkaa! Ehkä se oli Itsemyötätunnon takia!!! Minulla olisi kyllä suuri halu olla taas se sama Taina mitä olin aikoinaan ennen kuin jouduin tahtomattani tähän rikosmaailmaan mukaan. Kasvetaan, opitaan ja kehitytään yhdessä. Pikkuhiljaa.
Life is fun, but it sure ain't easy...


Elinkautinen äitiys
-Taina