Elinkautinen äitiys / Hyvää äitienpäivää!

13.05.2019

Perjantaina, äitienpäivänaaton kynnyksellä en olisi voinut ajatella saavani enää äitienpäivälahjaa tai -toivotusta kun taustani nyt on tämä, niin kuinkas sitten kävikään!!!???

Tänään mennessäni postilaatikolle jätti sydän yhden lyönnin välistä nähdessäni laatikossa Rikosseuraamuslaitokselta minulle osoitetun kirjekuoren. Vapisevin käsin avasin sen ja sieltä paljastui äitienpäiväkortti, jonka lapseni oli itse askarrellut, kirjoittanut ja osoittanut minulle!!! Voiko onnellisempaa hetkeä elämässä olla?! Muistoihini piirtyy pieni lapsi, joka innoissaan tulee päiväkodista kotiin ja tuo äidilleen itsetekemänsä kortin ja siinä rinnalla pienen omin kätösin askarrellun lahjan. Viimeisin muistoni äitienpäivästä ajoittuu siis päiväkotiajoille. Siitä on niin kauan aikaa, että tämä kortti pysäytti mut ja jysähti mun tunnetajuntaani kuin kivi alas kalliolta.

Ensimmäinen ajatus oli että WAU, lapseni on saanut empatiakykynsä takaisin! Kyllä Suomen vankila parantaa! Ihanaa, että ovat opettaneet hänet takaisin sellaiseksi, jollaiseksi minä hänet kasvatin.

Sitten pöllähti facebookiin lapsenlapseni äidin saama kuva kortista, jonka hänkin oli saanut. Melkein identtinen. En ollutkaan enää uniikissa asemassa. Oma äitini kysyi, "Ethän ole mustasukkainen?" En tietenkään! Vai olenko? Ei, en naisesta, mutta varmasti siitä, että se ajatus, jota ajattelin lapseni kantavan, ei ollutkaan niin special kuin mitä olin kuvitellut.Viimeisenä tuli mieleeni, että niinpä, ryhmäterapia vankilassa tuottaa tulosta! Vangit laitetaan vähän samalla tavalla kuin päiväkodissa tuottamaan näitä toista ihmistä huomioon ottavia eleitä. Ja se on hyvä! Opetellaan takaisin siihen, missä menty aikoinaan pieleen. Mutta ei siis omasta tahdostaan vaan terapiassa, johon pitää osallistua. Päiväkotitasolta lähtien. Ilmaisin mielipahani äidilleni, joka kuitenkin vanhana ja viisaana lohdutti minua sanomalla, että "Mieti Taina, lapsesi olisi voinut valita olla postittamatta korttia sinulle. Muista, että lapsi harjoittelee tietyllä tapaa uusia rutiineita ja oppii jokaisesta kokemuksesta." Ja voi että nämä sanat palauttivat minut jälleen kerran maan pinnalle. Miksi mun tarvitsisi ajatella asioita aina suremalla? Ja syyllistämällä itseäni?

Pieni ele tai teko tai edes yritys, voi olla suuri askel kehitykselle. Näin mun pitää jatkossakin ajatella. Ja muistaa kiittää ja kannustaa lastani siitä, miten upean tunteen hän sai minussa aikaan loppujen lopuksi postittamalla minulle äitienpäiväkortin <3

Näihin tunnelmiin, Hyvää Äitienpäivää kaikille elinkautisille äideille ja ennen kaikkea omalleni <3


Elinkautinen äitiys

-Taina