Blogi Vangin vaimo / Koronasta

18.03.2020

Jokainen alkaa varmasti olla kurkkuaan myöten täynnä aihetta nimeltä koronavirus, mutta kirjoitan siitä silti. Koronaviruksen vuoksi oli vain ajan kysymys, milloin vankilat sulkevat ovensa ulkopuolisilta. Tilanne on edennyt nopeasti ja tässä vaiheessa, kun jokaisen ihmisen elämää ympäri maapalloa on rajoitettu erilaisin toimin viruksen leviämisen hillitsemiseksi, on minusta vankien edun mukaista, että he eivät saa toistaiseksi poistua vankilasta eikä kukaan tule ulkopuolelta heitä tapaamaan. Poikkeuksena asianajajat ja poliisit, jotka saavat käydä hoitamassa välttämättömät asiat vankilassa, mikäli niitä ei muilla keinoin voida hoitaa. Rajoitustoimet herättävät harmia ja ehkä kiukkuakin, ja se on inhimillistä, koska monella perhesuhteiden ylläpito on nyt monin verroin vaikeampaa ja erossaolon pituutta ei voida vielä tietää, lisäksi lomien peruuntuminen odotetusti aiheuttaa pahennusta. On vaan siedettävä epätietoisuutta ja sopeuduttava olosuhteisiin. Haluaisin huomauttaa, että me vankien läheiset elämme poikkeustilanteessa joka päivä ja nämä nykyiset rajoitukset koventavat entisestään niitä oloja, joissa me jo valmiiksi elämme.

Itse kuitenkin ajattelen, että on parempi kaikkien vankien kannalta, ettei virus pääse jylläämään vankiloissa niin kuin esim. Iranissa on käynyt. Suomen vankiloissakin on lehtitietojen mukaan pari tartuntaepäilyä, mutta heidät on nopeasti eristetty. Suomen vankiloissa on sekin hyvä puoli, että on mahdollista eristää sairastuneet tai tartuntaepäillyt omiin selleihinsä ja muutoinkin voidaan rajoittaa vankien kokoontumista melko helposti. Lisäksi hygienia Suomen vankiloissa on suhteellisen korkeaa luokkaa. Eri asia on tietenkin se, kuinka hyvin on saatavilla terveydenhuoltoa vankilan sisällä, kun normaalistikin hoitajalle ja varsinkin lääkärille pääseminen saattaa olla resurssipulan vuoksi hidasta.

On otettava huomioon, että vankilaelämä on jo itsessään hyvin rajoitettua ja lisärajoitukset saattavat aiheuttaa aggressiivista vastustusta. Onhan uutisoitu esimerkiksi Italian vankiloista, joissa puhkesi rajuja mellakoita, kun vangeilta evättiin tapaamiset virusepidemian vuoksi. Sama voisi tapahtua myös Suomessa, mutta tämä mahdollisuus on mielestäni aika pieni. Uskon, että riittävillä perusteluilla vangit ymmärtävät rajoitusten olevan sekä heidän itsensä että heidän läheistensä parhaaksi. Yksi pelko rajoituksista huolimatta kuitenkin jää ja se on vankilan henkilökunnan vapaa liikkuminen vankilan ja siviilimaailman välillä. Voidaan vain toivoa, ettei virus heidän kauttaan kulkeudu muurien sisälle.

Jatkuvasti puhutaan riskiryhmistä ja on heitetty ilmoille myös se kauhuskenaario, jossa viruksen levittyä räjähdysmäisesti saatettaisiin joutua tilanteeseen, jossa täytyisi laittaa tehohoitoa tarvitsevat tärkeysjärjestykseen. Missähän kohtaa vangit ovat tässä järjestyksessä, varsinkin kun vangin sairaalahoito vaatii vähintään yhden vartijan läsnäolon, mikä aiheuttaa henkilöstövajetta vankilan päässä. Vankiloissa ei ole vain terveitä hyväkuntoisia aikuisia, vaan myös perussairaita ja iäkkäitäkin vankeja. Mikä on tällaisen vangin mahdollisuus saada hoitoa, mikäli hän kilpailee tehohoidosta saman ikäisen ja -kuntoisen siviilissä elävän kansalaisen kanssa? Tällainen tilanne ei toivon mukaan koskaan tule eteen ja on ehkä parempi olla maalaamatta piruja seinille.

Arvoon arvaamattomaan on noussut Skype, jonka kautta saa nähdä ja jutella. Onhan se kuitenkin parempi kuin ettei näkisi ollenkaan. Ja koska nyt on poikkeusolot, voihan olla, että Skypetapaamisia vankiloissa lisätään, kun niiden kysyntäkin varmaan nousee rajusti tulevina päivinä ja viikkoina.

Pidetään yhteyttä rakkaisiimme siltä osin kuin se on mahdollista ja huolehditaan toisistamme. Paljon voimia ja kärsivällisyyttä kaikille vankien omaisille, vangeille ja muillekin kanssaihmisille. <3

-Johanna