Elinkautinen äitiys

 

Olen -74 syntynyt vangin äiti. Vankeus on ollut läsnä arjessani jo melkein viiden vuoden ajan. Pohdin blogissani äitiyden ajatuksia, kun vankeus koskettaa perhettä ja arkea sekä niistä selviytymistä.

-Taina


Terveiset Sonkajärveltä! Erittäin taka-talvisesta kelistä. Viimeiset viis kilsaa vankilalle oli sellasta Via Dolorosaa (Kärsimyksen tie), että ruokoilin taivaan isältä apua pitää melko järeä neliveto-maasturinikin tiellä. Sukevan vankila on kyllä niin persuksien periferiassa, että minä, kaikki Etelä-Suomen vankilat kolunneena mietin, voiko mikään...

Heräsin aamulla verilätäköstä. Ei, se ei ollut unta tai menneiden asioiden uudelleen elämistä. Se oli totta... Koirani nenä vuosi verta pahasti. Aloin järjestellä elämääni uudelleen, soitto töihin, soitto eläinläkärille, soitto äidille, soitto kaverille, iskältä rahaa eläinlääkäriin jne.... Koko elämä tämän päivän osalta organisoitiin uudelleen...
...

Ensimmäinen ajatus, kun äiti kohtaa oman lapsensa rikollisuuden on se, että tästä en tule selviämään, miten voin jatkaa tästä eteenpäin!!! Se epätoivo, suru ja ahdistus on niin valtava, että ei löydy keinoa, mistä ja millä aloittaisi oman selviämisensä. Ei löydy apua tai tahoa, joka minua auttaisi. Niinpä ajattelin koota tähän äideille oman...

Aikoinaan oli kamalan helppoa. Menet ystäviesi kanssa harrastamaan ja sitten puhutte niistä harrastuksen tuomista iloista ja pettymyksistä. Sitten sinusta tulee vangin äiti ja syrjäydyt. Miksi? Siksi, koska ihmiset eivät puhu samaa kieltä kuin sinä.Voisin verrata tilannetta siihen, että hiekkalaatikolla kaikki vaihtavat ajatuksiaan siitä, että...

Vangin omaisena on jo tottunut siihen, että et voi ottaa osaa sallaisiin keskusteluihin esim. työpaikalla, että "Voi kauheeta, joku murhattu jossain" tai että "Huumeidenkäyttö lisääntynyt siellä". Koska jos satut kommentoimaan, oma kantasi on liian kovaa kuultavaa muille. Asia, joka alkaa minulle olemaan arkipäivää, ei ns.normaalia elämää eläville...

Se, mitä vankeus oikeasti on, ei koskaan loppupeleissä avaudu omaisille. Me kuulemme, että vankeus on vapauden riistoa, koppihoitoa, itsemääräämisoikeuden menettämistä sekä rajoittamista, struktuureja, elämän rotia, mitä muuta vielä? Jos nyt joku viaton / syytön / omainen on eri mieltä asiasta, silloin kertomani asia ei ehkä pidä paikkansa,...

Itsekriittisyys:
Se, mikä meidän omaisten on joskus vaikea ymmärtää on se, että lapsi on ihan itse valinnut sen polun jota kulkee... Heitä ei vaan pysty rakastamaan sille polulle takaisin jota minä haluaisin, koska se polku on heidän, ei enää minun.
Me kannamme tuskaa mukanamme itsekriittisyyden takia. Miksi? Miksi syytämme itseämme? Kun kasvatus...

"Mul on verhot kii, istun pimeässä. Ei muu maailma nää mitä oon tekemässä... Suren, mut sitä kukaan ei nää, tää elämän helvetti täyttää mun pään.
Mikä on äidin tuska kun laps tekee rikoksen? Se, ettei pääse takas jaloilleen... se, että lapsella on paha olla, ja mutsi syyttää itteään kuus-nolla.Mä en tajuu miks tää meni näin, tätä on niin vaikee...

Mun yksi selviytymiskeino on ollut kirjoittaminen. Kirjoitan siis silloin kun minulla on paha olla. Kun en kirjoita, tiedän itse, että kaikki on suht mallillaan. Tai sitten en vaan ehdi, koska elämää on myös pakko ehtiä elää, vaikka se välillä tuntuu raskaalta ja joskus pitää antaa itselleen aikaa myös ajatella.
Päiväkirjastani löytyy...

Facebookin feediin tuppasi tänään muisto kolmen vuoden takaa. Kuvassa seisovat äiti ja lapsi, molemmat hymyilevät niin onnellisina. Mitä voikaan kuvan taakse kätkeytyä?
Kolme vuotta sitten oli lapseni otettu kiinni. Olin itse jo kauan tiennyt, että jotain tulee tapahtumaan, mutta en ihan siinä mittakaavassa olevaa osannut edes epäillä. Oli paha olo...