Olen -74 syntynyt vangin äiti. Vankeus on ollut läsnä arjessani jo melkein viiden vuoden ajan. Pohdin blogissani äitiyden ajatuksia, kun vankeus koskettaa perhettä ja arkea sekä niistä selviytymistä.
-Taina
Itse en ole ajatellutkaan, että teen mitään elämänmuutosta. Se elämänmuutos tulee vaan itsestään kun ihminen alkaa prosessoida sitä, mitä "jäljelle jää" vankeuden tuoman menetyksen myötä. Minä itse.
Ai että mä inhoan tuota sanontaa, että loma muka lusitaan. Sekin on taas sellaisen ihmisen keksintö, jolla ei ole lusimisesta hajuakaan! Ja jos jollekkin loma oikeasti on piinaa tai tuntuu lusimiselta, miksi edes pitää lomia??? Menis sitten takaisin töihin "lusimaan" jos joku kokee sen niin suurena nautintona, että lomaa pitää kutsua lusimiseksi....
No niin, olen siis tullut "ulos kaapista"!!! Olen paljastanut itseni, ajatukseni, tunteeni ja ennenkaikkea avannut elämäni ulkopuolisille. Kyllä hirvitti, mutta sitten aloin miettiä, että miten niin "ulkopuolisille"?
Pienenä tyttönä kun harrastin ratsastusta, sen hetkinen opetustyyli -80 ja -90 luvuilla oli hyvin "saksalaistyylinen" : "Muuta jotain!!!" Muistan ratsastaneeni samaa estelinjaa hevoseni kanssa eikä minulla ollut hajuakaan, mitä muuttaisin tai mitä minulta haluttiin. Kymmenennen kierroksen jälkeen aloin jo miettiä, onko kyse hymystäni väärässä...
Perjantaina, äitienpäivänaaton kynnyksellä en olisi voinut ajatella saavani enää äitienpäivälahjaa tai -toivotusta kun taustani nyt on tämä, niin kuinkas sitten kävikään!!!???
Terveiset Sonkajärveltä! Erittäin taka-talvisesta kelistä. Viimeiset viis kilsaa vankilalle oli sellasta Via Dolorosaa (Kärsimyksen tie), että ruokoilin taivaan isältä apua pitää melko järeä neliveto-maasturinikin tiellä. Sukevan vankila on kyllä niin persuksien periferiassa, että minä, kaikki Etelä-Suomen vankilat kolunneena mietin, voiko mikään...
Heräsin aamulla verilätäköstä. Ei, se ei ollut unta tai menneiden asioiden uudelleen elämistä. Se oli totta... Koirani nenä vuosi verta pahasti. Aloin järjestellä elämääni uudelleen, soitto töihin, soitto eläinläkärille, soitto äidille, soitto kaverille, iskältä rahaa eläinlääkäriin jne.... Koko elämä tämän päivän osalta organisoitiin uudelleen...
...
Ensimmäinen ajatus, kun äiti kohtaa oman lapsensa rikollisuuden on se, että tästä en tule selviämään, miten voin jatkaa tästä eteenpäin!!! Se epätoivo, suru ja ahdistus on niin valtava, että ei löydy keinoa, mistä ja millä aloittaisi oman selviämisensä. Ei löydy apua tai tahoa, joka minua auttaisi. Niinpä ajattelin koota tähän äideille oman...
Aikoinaan oli kamalan helppoa. Menet ystäviesi kanssa harrastamaan ja sitten puhutte niistä harrastuksen tuomista iloista ja pettymyksistä. Sitten sinusta tulee vangin äiti ja syrjäydyt. Miksi? Siksi, koska ihmiset eivät puhu samaa kieltä kuin sinä.Voisin verrata tilannetta siihen, että hiekkalaatikolla kaikki vaihtavat ajatuksiaan siitä, että...
Vangin omaisena on jo tottunut siihen, että et voi ottaa osaa sallaisiin keskusteluihin esim. työpaikalla, että "Voi kauheeta, joku murhattu jossain" tai että "Huumeidenkäyttö lisääntynyt siellä". Koska jos satut kommentoimaan, oma kantasi on liian kovaa kuultavaa muille. Asia, joka alkaa minulle olemaan arkipäivää, ei ns.normaalia elämää eläville...